sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mummun ruususukat

kauniit sukat
 
Työvoitto! Vihdoin valmista!
Nämä nimikoidut ruususukat saa myöhästyneenä syntymäpäivälahjana elämäni lempein ihminen, 80 vuotias Eevamummu.

Hieman teetteli työtä ennen kuin visiot, toteutus ja lopputulos kohtasivat toisensa. Kukka onnistui kerralla, mutta nimen jouduin purkamaan muutamaan otteeseen, ennen kuin se oli vähänkään sen näköinen kuin yritin. Ruusukuvio on Pinterestistä, mutta muuten ideointi ja suunnittelu on "omasta päästä".
 
 
ruususukat

Molemmat kuviot on tehty jälkikäteen valmiin sukan päälle. 
Ruusun tein neljällä erisävyisellä vaaleanpunaisella ja ruusun lehdet kolmella erisävyisellä vihreällä. Lankojen paksuuksissa pientä heittoa, mutta ruususta tuli silti melko tasainen. Lähtökohtaisesti silmukointi kannattaa tehdä vähän paksummalla langalla kuin aluslanka, jolloin päällimmäinen väri peittää kunnolla taustavärin. 




Tämä oli ensimmäinen monivärinen silmukointityö, 
aiemmat yksiväriset tekeleeni löytyy täältä:



Eeva-nimen hahmottelin työhön harsimislangalla, jota purkasin pois sitä mukaa kun työ eteni.


Selailin netistä kirjontakuviomalleja ja löysin linnunsilmäpiston, jonka ajattelin sopivaksi näihin sukkiin. Mielikuvissani suunnittelin nimen vähän siromman näköiseksi... mutta menettelee näinkin.
 

Ruususukat:
Lanka: valkoinen Novitan Nalle (1 kerä),
 lisäksi 4 eriväristä vaaleanpunaista ja 3 eriväristä vihreää (samanvahvuista/paksumpaa kuin Nalle)
Puikot: nro: 2,5 + tylppäkärkinen silmäneula

Aloitus: 54 silmukkaa, resori *1 oikein takareunasta neuloen, 1 nurin*, 10 kerrosta.
Sileä neule: lisää 6 silmukkaa = työssä yhteensä 60 silmukkaa , neulo 55 kierrosta sileää neuletta. 
Nilkkaresori: aloita resori (sama kuin alussa), kavenna ekalla kierroksella 6 silmukkaa = 54 silmukkaa.
 Kantapää ja lapa tavalliseen tapaan. 

Mun  mummu on tosi siro ja pienikokoinen, joten tässä sukat ovat melko kapeahkot. Paksummalle pohkeelle kannattaa lisätä silmukoita. 60 silmukkaa varressa on kuitenkin minimi, että kuvio asettuu nätisti sukan varren toiselle puolelle.
 
Tavallaan sukista olisi tullut kauniimmat ilman nimeä, mutta halusin lahjasta henkilökohtaisen. Mummu asuu nyt vanhainkodissa, joten siitäkin syystä on hyvä, että vaatteet on nimikoitu. :)

ruususukat

Ensiviikonloppuna käydään onnittelemassa "Pumpulimummua" ja ojennetaan sukat uudelle omistajalle. :)

perjantai 25. elokuuta 2017

Kirppislöytöjä ja käytännöllisyyttä kesäkeittiöön




Ensimmäinen kesä torpalla alkaa vedellä viimeisiään. Meidän mökkikausi tosin jatkuu luultavasti pitkälle syksyyn, todennäköisesti lumen tuloon saakka, mutta lämpimät päivät ja yöt ovat jokatapauksessa tältä kesää ohi. 

Kesän aikana oon tehnyt joitain pieniä muutoksia torpan kuistille kyhättyyn kesäkeittiöön. Ylimmän kuvan sekamelskasta voisi päätellä, että kyseessä on jokin suurempikin räjäytystyömaa, mutta ihan pientä sievää simppeliä sisätyötä tässä vain...


Keväällä otettu kuva keittiönurkkauksesta sellaisena, kuin se myyntihetkellä oli. 
Irrotin seinästä nurkkahyllyn, pyyhetelineen ja muut irtotavarat...


...ja kiinnitin lavuaarin yläpuolelle vesisäiliön ja pyyhetelineen paikalle peltisen peilikaapin.


Mallailin peilikaappia aluksi kamariin seinälle pönttömuurin kaveriksi, mutta koska pestään aina hampaat pihalla ja kammataan naama kuistilla, niin katselin kaapille paikan keittiön välittömästä läheisyydestä. Peltikaapin oon ostanut joskus 8 vuotta sitten kirppikseltä (n.15€), ja se oli meillä edellisen kerrostaloasunnon kylpyhuoneessa. Meidän rivarikotiin se ei oikein sopinut luontevasti mihinkään, joten viime vuodet se on odotellut ulkovarastossa aikoja parempia.


Tiskaus sujuu mukavasti lavuaareissa + koolissa. Pihakaivon vesi on testattu keväällä juomakelpoiseksi, mutta on kuitenkin aavistuksen kellertävää, niin olen tuonut juomaveden kotoa kanistereissa. Kaivovesi kelpaa kuitenkin tiskivedeksi, joka lämpiää kiukaan vesisäiliössä tai takan avotulella isossa kattilassa. Vasemmanpuoleisessa kaapissa on ämpäri, jonne putkia pitkin kulkeva likavesi ohjautuu.


Käsienpesua ja muuta pikkutiskiä varten hankin peltisen, hanallisen vesisäiliön (Uusi, 14,90 €). En tiedä kuinka pitkäikäinen kapistus tämä on, toivottavasti ei aivan pelkästä ajatuksesta ruostu pystyyn. Oon tyhjännyt säiliön aina lähtiessä ja silikonillahan voi paikata saumoja, jos vesi alkaa jostain kulmasta nokottamaan.

Emalivati 4€, tarjotin meidän vanhasta mummulasta.



Lasinen saippua-astia 0,20€, toinen samanlainen on saunassa.


 Pyyhe 0,50€


Emalimuki 2,50 €, herätyskello 5 €


Elähtänyt, palasista koottu lastulevykeittiö ei ole mikään silmiä hivelevä kokonaisuus, mutta ajaa asiansa (Sori toi sankoröykkiö). Kaluste on huonosti siirreltävissä, mikä hankaloittaa siivousta, varsinkin kun ikkunaa ei saa avattua pesua varten. Ajatuksissa olis joskus ajan oloon hankkia tähän sellainen keittiö, jonka sais siivottua myös sokkelin alta (hiirenpapanat, you know). 

Ikkunan molemmille puolille olen kaavaillut seinäkannattimien varaan hyllylevyjä, samoin verhoihin/verhotankoihin on tulossa muutoksia. Mutta mä oon tämmönen väliaikaisratkaisuja välttelevä tuumaaja, ja jos en oo ihan satavarma mitä haluun, ni funtsailen kaikessa rauhassa ennen kuin toimin. :P Katsotaan, sanoi lääkäri!

Leppoista mökkikauden päättäjäis -viikonloppua!


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Nice to meet you, ARKI!

 
Ollaan siirrytty loma-ajan rötväilystä koulu-, työ- ja päivähoitoarkeen. 
Viivi aloitti viidennen luokan, Kersti palasi samalle perhepäivähoitajalle ja minäkin löysin itseni tutusta työpaikasta.

Kauden aloitus on ollut vahvaa, niin kuin nyt parin kuukauden totaalielbailun jälkeen saattaa surkeampikin ennustaja aavistaa.

Maanantaina keräsin äitipisteet kotiin unohtamalla Viivin koululääkäritarkastuksen, jonne myös minut oli kutsuttu huoltajan ominaisuudessa. Hiippailimme vastaanotolle tyylikkäästi myöhässä -siis heti sen jälkeen kun rehtori oli kuuluttanut mut kesken tunnin keskusradion kautta opehuoneen ovelle, jossa Viivi odotteli mua niin kuin viime viikolla (silloin kun vielä muistin asian) oltiin sovittu.  (Olen siis töissä samassa koulussa, missä Viivi on koulussa, hulttioäidin kotikenttäetu). 

Tiistaina huomasin työpaikan pihaan kääntyessä, että kas kas, takapenkillä on jotain pientä, hupaisaa ja kaksivuotiasta, joka olisi pitänyt jättää matkan varrella sijaitsevaan hoitopaikkaan. Uukkari ja takaisin. 

Pienestä suhelluksesta huolimatta edessä siintää kevyt vuosi, kun jatkan viime syksyn tapaan joustavaa hoitovapaata ja teen lyhennettyä työpäivää. Tää on nyt se kuuluisa kevyt vuosi, joka piti olla jo viime vuonna. Silloinhan päädyin täyttämään vähentyneen työmäärän ja lisääntyneen vapaa-ajan muodostamaa tyhjiötä (HAH) opiskelemalla ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi (ja sitte het paljon simppelimpää hommaa, kuin mitä jäätävä nimi antaa olettaa) ja suorittamalla avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusopintoja. Etenkin viime vuoden kevät oli vähän tiivis, mutta sitäkin antoisampi! Katoin Wikipediasta, että päätoiminen opiskelija suorittaa n.60 op vuodessa, joten oon tosi tyytyväinen näihin 43 opintopisteeseen, jotka haalin kasaan alle vuodessa lapsiperhe- ja työelämän ohessa (eikä kukaan huomaakaan niitä seitsemää puuttuvaa kasvatustieteen pinnaa, jotka jä(t)i(n) ähellettäväksi tälle syksylle).


Kerroin Kerstille, että hoitoon tulee kaksi uutta poikaa.
"Kivaa, mä voin leikkiä niillä!"

Ei lapseni. Ei näin.  :D

Mukavaa alkavaa syksyä!
 

perjantai 4. elokuuta 2017

Saunakamarin hyllyjen tuunaus



Torpan saunakamari on tehty vanhaan navettaan ja on yleistunnelmaltaan ihanan hämyinen ja viihtyisä, eikä rakenteiltaan vaadi remonttia. Jotain pientä tuunausta on siellä(kin) ajan oloon tarkoitus tehdä. 


Tällä kertaa heitin kuikkaa pyökinsävyisillä lattialaminaatinpalasilla, jotka oli naputeltu hyllylevyiksi kamarin nurkkaan.



Pihavaraston purkulautakasasta löytyi hyllylevyiksi sopivaa vanhaa harmaata seinälautaa.


Piti oikeen miettiä hetki, miks ihmeessä tuos kuvas on vesuri... Mut taisin "piirtää" sillä sahausmerkin laudan pintaan. :D 


Sole työmaa eikhä mikhän iliman rakennustarkastajaa. 


 

Nuovvaa.


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Ooo, kesän lapsi mä ooon!



 Parin kuukauden mittainen kesäloma alkaa olla loppusuoralla, tämän viikon jälkeen etsitään herätyskello, viritetään se toimintakuntoon ja yritetään suoriutua kouluun, töihin ja hoitoon. Viileästä kesästä huolimatta kameran muistikortille on tallentunut muutamia kesäisiä kuvia, joilla voi huijata muistia luulemaan, että kovin olin aurinkoinen ja lämmin se kesä 2017.



 Tikanheittoa vanhassa mummulassa.

 Ollaan vietetty kesää pääasiassa kotona ja torpalla, jokunen vierailu on tehty myös mummulaan ja vanhaan mummulaan. Ei olla tehty oikein mitään ja tavallaan kaikkea. Sirkushuvien sijaan ollaan uitu, saunottu, ulkoiltu, touhuttu torpalla, kerätty ja kasvateltu kukkia, syöty jäätelöä, poimittu metsämansikoita, kierrelty kirpputoreja, tavattu ystäviä ja sukulaisia, pilkottu polttopuita ja nukuttu piiiitkiä päiväunia. Viivi on ollut meistä ainoa, joka on seikkaillut maakuntarajojen ulkopuolella (kiitos kummitäti Marjaana + Tomppis Helsingin reissusta). Heinäkuun alussa Viivi osallistui myös kaupungin järjestämälle kesäleirille.




 







 

Viivin kummitädin (mun siskon) mies oli bongannut vaihtolavalta kelpofillarin (ja vähän muutakin kerrostalon parvekkeelle sopivaa sisustusrojua, vaimo respect) ja rassannut sen kuntoon Viiville mökkipyöräksi. Voi mahoton, hirveen kiva! Tyy-töt tykkää, tyy-töt, tyk-tyk.



Aurinkoista elokuuta! <3

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Mööbelivalssia


 Edellisesssä postauksessa mainitsinkin, että juhannussiivojen sivutuotteena sijoittelin torpan huonekalut uusiin paikkoihin (alkuperäisen järjestyksen näet täältä). Kuisti on eristämätöntä tilaa, jonka lämpötila vaihtelee samaan tahtiin ulkolämpötilan kanssa, joten nukutaan ja oleskellaan kylminä iltoina "tuvan puolella".

 
Keinutuoli ja ompelukonepöytä loikkasivat kynnyksen yli tupaan. Vintiltä löytyi paloiteltu valkoinen sängynraato, jonka kasasin kokoon. Ei nyt mikään helmi menneiltä vuosikymmeniltä, mutta ajaa asemansa. Kamarin toinen sänky on levitettävä laveripeti, joten täällä mahtuu yöpymään kolme aikuisen kokoista ja yksi vuodevaatelaatikkoon mahtuva tyyppi. (Kuvanottohetkellä Kersti porskuttaa päikkäreitä tuolla laatikossa, jonka nostin sängylle siivouksen ajaksi.)




Porstaa ja mäntysuopaa.


Iso ruokapöytä tuvassa oli meidän tarpeisiin ja elämäntyyliin hieman epäkäytännöllinen, sillä aika harvoin tarvitaan ruokailutilaa kuudelle sisätiloissa. Siirsin ison pöydän kuistille ja toin sieltä tilalle pienen sievän pöytäryhmän tuoleineen ja torpan entisen emännän "morsiussängyn", jolloin saatiin lisää oleskelu ja löhöilytilaa tuvan puolelle.




Voi apua tuota himmeliä, sopii kivasti juhannukseen. 
Mä oon jotenkin ignoorannut koko höskän mun näkökentästä, nyt vasta huomaan sen tästä kuvasta. :D





 Tässä kuva kuistin keittiönurkkauksesta, jota EI OLE siivottu kuvausta varten. Miten mulla aina räjähtää tollee. :D Irvistelevä mäntylipasto on muuten myös kamarista ulos kannettu ja odottelee nyt korjausta/loppusijoituspaikkaa tuossa ulko-oven pielessä.



 Kesäkuisti! <3
Joskus olis ihana löytää tuohon oikeasti vanha pirtin pöytä penkkeineen. Nykyinen pöytäryhmä on kuitenkin tosi tukeva ja se on maalattu saman väriseksi muiden huonekalujen ja väliovien kanssa, joten se on mun makuun ihan nätti ja käytännöllinen.


Kirpparilta löysin kauniin valoverhon (eurolla!), jota mallailin hyttysverkoksi oviaukon suulle. Täytyy vielä ommella verhoon tankokuja ja pätkäistä verhotangosta sopivan kokoinen pätkä ja kiinnittää hökötys oviaukon yläpuolelle.



 Ja sitten loppuun vielä nostalgiapläjäys:


Mäntysuopa-syreeni on sellainen tuoksumix, joka tuo mieleen leikkimökin siivouspäivän. joka elää mun mielessä yhtenä rakkaimpana kesämuistona. 
Nyt on Maijulla vähän isompi leikkimökki, jossa kikkailla ja kokkailla. 

Aurinkoista heinäkuuta!