keskiviikko 16. elokuuta 2017

Nice to meet you, ARKI!

 
Ollaan siirrytty loma-ajan rötväilystä koulu-, työ- ja päivähoitoarkeen. 
Viivi aloitti viidennen luokan, Kersti palasi samalle perhepäivähoitajalle ja minäkin löysin itseni tutusta työpaikasta.

Kauden aloitus on ollut vahvaa, niin kuin nyt parin kuukauden totaalielbailun jälkeen saattaa surkeampikin ennustaja aavistaa.

Maanantaina keräsin äitipisteet kotiin unohtamalla Viivin koululääkäritarkastuksen, jonne myös minut oli kutsuttu huoltajan ominaisuudessa. Hiippailimme vastaanotolle tyylikkäästi myöhässä -siis heti sen jälkeen kun rehtori oli kuuluttanut mut kesken tunnin keskusradion kautta opehuoneen ovelle, jossa Viivi odotteli mua niin kuin viime viikolla (silloin kun vielä muistin asian) oltiin sovittu.  (Olen siis töissä samassa koulussa, missä Viivi on koulussa, hulttioäidin kotikenttäetu). 

Tiistaina huomasin työpaikan pihaan kääntyessä, että kas kas, takapenkillä on jotain pientä, hupaisaa ja kaksivuotiasta, joka olisi pitänyt jättää matkan varrella sijaitsevaan hoitopaikkaan. Uukkari ja takaisin. 

Pienestä suhelluksesta huolimatta edessä siintää kevyt vuosi, kun jatkan viime syksyn tapaan joustavaa hoitovapaata ja teen lyhennettyä työpäivää. Tää on nyt se kuuluisa kevyt vuosi, joka piti olla jo viime vuonna. Silloinhan päädyin täyttämään vähentyneen työmäärän ja lisääntyneen vapaa-ajan muodostamaa tyhjiötä (HAH) opiskelemalla ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi (ja sitte het paljon simppelimpää hommaa, kuin mitä jäätävä nimi antaa olettaa) ja suorittamalla avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusopintoja. Etenkin viime vuoden kevät oli vähän tiivis, mutta sitäkin antoisampi! Katoin Wikipediasta, että päätoiminen opiskelija suorittaa n.60 op vuodessa, joten oon tosi tyytyväinen näihin 43 opintopisteeseen, jotka haalin kasaan alle vuodessa lapsiperhe- ja työelämän ohessa (eikä kukaan huomaakaan niitä seitsemää puuttuvaa kasvatustieteen pinnaa, jotka jä(t)i(n) ähellettäväksi tälle syksylle).


Kerroin Kerstille, että hoitoon tulee kaksi uutta poikaa.
"Kivaa, mä voin leikkiä niillä!"

Ei lapseni. Ei näin.  :D

Mukavaa alkavaa syksyä!
 

perjantai 4. elokuuta 2017

Saunakamarin hyllyjen tuunaus



Torpan saunakamari on tehty vanhaan navettaan ja on yleistunnelmaltaan ihanan hämyinen ja viihtyisä, eikä rakenteiltaan vaadi remonttia. Jotain pientä tuunausta on siellä(kin) ajan oloon tarkoitus tehdä. 


Tällä kertaa heitin kuikkaa pyökinsävyisillä lattialaminaatinpalasilla, jotka oli naputeltu hyllylevyiksi kamarin nurkkaan.



Pihavaraston purkulautakasasta löytyi hyllylevyiksi sopivaa vanhaa harmaata seinälautaa.


Piti oikeen miettiä hetki, miks ihmeessä tuos kuvas on vesuri... Mut taisin "piirtää" sillä sahausmerkin laudan pintaan. :D 


Sole työmaa eikhä mikhän iliman rakennustarkastajaa. 


 

Nuovvaa.


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Ooo, kesän lapsi mä ooon!



 Parin kuukauden mittainen kesäloma alkaa olla loppusuoralla, tämän viikon jälkeen etsitään herätyskello, viritetään se toimintakuntoon ja yritetään suoriutua kouluun, töihin ja hoitoon. Viileästä kesästä huolimatta kameran muistikortille on tallentunut muutamia kesäisiä kuvia, joilla voi huijata muistia luulemaan, että kovin olin aurinkoinen ja lämmin se kesä 2017.



 Tikanheittoa vanhassa mummulassa.

 Ollaan vietetty kesää pääasiassa kotona ja torpalla, jokunen vierailu on tehty myös mummulaan ja vanhaan mummulaan. Ei olla tehty oikein mitään ja tavallaan kaikkea. Sirkushuvien sijaan ollaan uitu, saunottu, ulkoiltu, touhuttu torpalla, kerätty ja kasvateltu kukkia, syöty jäätelöä, poimittu metsämansikoita, kierrelty kirpputoreja, tavattu ystäviä ja sukulaisia, pilkottu polttopuita ja nukuttu piiiitkiä päiväunia. Viivi on ollut meistä ainoa, joka on seikkaillut maakuntarajojen ulkopuolella (kiitos kummitäti Marjaana + Tomppis Helsingin reissusta). Heinäkuun alussa Viivi osallistui myös kaupungin järjestämälle kesäleirille.




 







 

Viivin kummitädin (mun siskon) mies oli bongannut vaihtolavalta kelpofillarin (ja vähän muutakin kerrostalon parvekkeelle sopivaa sisustusrojua, vaimo respect) ja rassannut sen kuntoon Viiville mökkipyöräksi. Voi mahoton, hirveen kiva! Tyy-töt tykkää, tyy-töt, tyk-tyk.



Aurinkoista elokuuta! <3

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Mööbelivalssia


 Edellisesssä postauksessa mainitsinkin, että juhannussiivojen sivutuotteena sijoittelin torpan huonekalut uusiin paikkoihin (alkuperäisen järjestyksen näet täältä). Kuisti on eristämätöntä tilaa, jonka lämpötila vaihtelee samaan tahtiin ulkolämpötilan kanssa, joten nukutaan ja oleskellaan kylminä iltoina "tuvan puolella".

 
Keinutuoli ja ompelukonepöytä loikkasivat kynnyksen yli tupaan. Vintiltä löytyi paloiteltu valkoinen sängynraato, jonka kasasin kokoon. Ei nyt mikään helmi menneiltä vuosikymmeniltä, mutta ajaa asemansa. Kamarin toinen sänky on levitettävä laveripeti, joten täällä mahtuu yöpymään kolme aikuisen kokoista ja yksi vuodevaatelaatikkoon mahtuva tyyppi. (Kuvanottohetkellä Kersti porskuttaa päikkäreitä tuolla laatikossa, jonka nostin sängylle siivouksen ajaksi.)




Porstaa ja mäntysuopaa.


Iso ruokapöytä tuvassa oli meidän tarpeisiin ja elämäntyyliin hieman epäkäytännöllinen, sillä aika harvoin tarvitaan ruokailutilaa kuudelle sisätiloissa. Siirsin ison pöydän kuistille ja toin sieltä tilalle pienen sievän pöytäryhmän tuoleineen ja torpan entisen emännän "morsiussängyn", jolloin saatiin lisää oleskelu ja löhöilytilaa tuvan puolelle.




Voi apua tuota himmeliä, sopii kivasti juhannukseen. 
Mä oon jotenkin ignoorannut koko höskän mun näkökentästä, nyt vasta huomaan sen tästä kuvasta. :D





 Tässä kuva kuistin keittiönurkkauksesta, jota EI OLE siivottu kuvausta varten. Miten mulla aina räjähtää tollee. :D Irvistelevä mäntylipasto on muuten myös kamarista ulos kannettu ja odottelee nyt korjausta/loppusijoituspaikkaa tuossa ulko-oven pielessä.



 Kesäkuisti! <3
Joskus olis ihana löytää tuohon oikeasti vanha pirtin pöytä penkkeineen. Nykyinen pöytäryhmä on kuitenkin tosi tukeva ja se on maalattu saman väriseksi muiden huonekalujen ja väliovien kanssa, joten se on mun makuun ihan nätti ja käytännöllinen.


Kirpparilta löysin kauniin valoverhon (eurolla!), jota mallailin hyttysverkoksi oviaukon suulle. Täytyy vielä ommella verhoon tankokuja ja pätkäistä verhotangosta sopivan kokoinen pätkä ja kiinnittää hökötys oviaukon yläpuolelle.



 Ja sitten loppuun vielä nostalgiapläjäys:


Mäntysuopa-syreeni on sellainen tuoksumix, joka tuo mieleen leikkimökin siivouspäivän. joka elää mun mielessä yhtenä rakkaimpana kesämuistona. 
Nyt on Maijulla vähän isompi leikkimökki, jossa kikkailla ja kokkailla. 

Aurinkoista heinäkuuta!

torstai 29. kesäkuuta 2017

Tuoliparin tuunaus


Tsilirimpsis! Eka torppajuhannus on iloisesti ohi, täytyy postailla kuvakooste, kunhan ehdin käydä läpi varsin arveluttavan kuvamateriaalin, ja poimia julkaisukelpoiset otokset ihmisoikeuksia ja yksityisyyttä loukkaavien vilimien joukosta. Varauduin torpalla juhannusruuhkaan ja lisääntyneeseen majoitustarpeeseen vaihtavamalla huonekalujen paikkaa: vein ison pöytäryhmän kuistille ja toin sieltä pikkupöydän (kuvassa) tuoleineen ja sivustaladattavan penkkisängyn tupaan.


Ysikyntluvun tummanHiRveällä kultaruusuisella verhokankaalla vuoratut tuolin päälliset särähtivät silmään jokseenkin hanakasti, ja ajattelin vaihtaa kuosit paremmin imagoon istuvammaksi.


Irrotin tuolista vanhan kankaan ja nypin irti sinkilät, joilla kangas oli kiinnitetty.


Vihreän kankaan alta paljastui lähämäinen ja kulunut alkuperäinen kangas.


Löysin kotoa kirpparitilkkulaatikosta kaksi verhoiluun sopivaa tukevaa kangasta. Ruusukuvioinen kangas riitti juuri parahiksi kahteen tuoliin, "vanhan vihreää" oli isompi pala. Jos joskus hommaan lisää vastaavanlaisia istuimia, voisin käyttää niihin tuota vihreää, ja sopisivat ihan hyvin yhteen ruusuisten tuolien kanssa. 


 Suoritettiin työ tyttöjen kanssa loma-aamun ispiraatioaallossa kahvin juonnin ja muksujen aamupalatohinan ohessa, työvälineenä Tokmannin alelaarista löytynyt 8 euron niittipistooli. Kovasti oli soiva peli noinkin edulliseksi värkiksi! Kerstin touhuillessa ylijäämäkankaiden ja tuolinraatojen kanssa Viivi nitoa jytkytti sitä mukaa kun sain kangasta pingotettua tuolin reunoille, samanaikaiseen kuvaamiseen en kyennyt!


"Kelpaat kelle vaan."





Semimummulook Rules! 

Siitä siihen, että täällä olis pyssy, mutsi, pari muksua ja 2400 sinkilää valmiudessa verhoilemaan mitä vaan ikinä tarvit ja haluut. :D

(Tuunauksen hinta: Pistooli+niitit 12€, kangas kirpparilta 1,50 €)