keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Tunnelmalliset häät ilman stressiä



hääkuva koirat, hääkuvat itse

 Kaikille päivä prinsessana ei ole lapsesta saakka tavoiteltu unelmien täyttymys.
Ei ainakaan rakastakin rakkaammalle, juhlienvieroksuja-seinäruusu-pikkusiskolleni, joka järjesti puolisonsa kanssa tunnelmalliset syyshäät -tai pikemminkin avioitumisen julkistamistilaisuuden (sekin kuulostaa liian hienolta) omalla, heille sopivalla tyylillään, asteen verran totuttua arkisemmin ja rennommin.



Juhlat tulivat kaikille (paitsi mulle) ihan täytenä yllätyksenä, sillä muutaman vuoden yhdessä elänyt pariskunta ei ollut edes kihloissa ennen avioitumista. :D Paikalle saapunut hääväki (morsiammen vanhemmat ja sisarukset perheineen ja koirineen) oli tulossa vain piipahtamaan rennoissa merkeissä meidän suvun kesäpaikkaan, vanhaan mummulaan. Mutsi-merkkinen monitoimikone oli lupautunut hänelle ominaiseen tapaansa hääräämään murua rinnan alle ja me muut, noh, lähinnä pölähdettiin paikalle.


Oiva Toikka

 Kukat kukkivat siellä missä niitä ei hoideta... Pelargoniat täydessä loistossaan lokakuussa!(?) Hauskasti sopii yhteen häälahjaksi antamieni Siirtolapuutarha-kupposten kanssa. 





Pukupakkoko? Häävieraat rennosti siviilikuteissa. Sillai kai, millai muuten.






Viiden tähden hääsviitti = sähkötön saunakamari.



Mä ehdotin siskolle, että otattaisivat edes kunnon hääkuvat ammattikuvaajalla, mutta ei kuulemma pysty kenenkään vieraan ihmisen kyylätessä näyttämään rennolta. :D Hah, senkin! Kaiken äheltämisen jälkeen saatiin kuitenkin jotain painokelpoista aikaiseksi. 




 Tehkää kevät lempeydestä käykää ulos kehräten
kaupunki on vaarin uni tervehtikää ryhti sen
 tuossa seisoo lapsuutenne polkee jalan syrjällä
lentoaikaa ilmapalloon ja näissä hetkissä 
vahvistakaa kakseutenne olkaa usein käsikkäin
salaisuutta jakakaa

Älkää unohtako toisianne
Älkää unohtako toisianne

Suoristakaa riitanne kohta on jo huomenna
valittuja lauseitaan voi käyttää tai suojella
hullaantukaa rakkaudesta, olkaa vaiti yhtäkkiä
sisämaasta rannikoille kosketus on puhetta
tästä alkaa elämänne vaarallisin kohtaus
rakkauttanne tukekaa

Älkää unohtako toisianne
Älkää unohtako toisianne

Kun äänenne sortuvat useista kohdista löytäkää korjattavaa
periksi antava säilyttää kasvonsa palkinnot kun jaetaan
jos aamua seutaava hetki on ilta niin tuhlaatte vuosia
oppikaa toisenne valoisaan aikaan ja oppikaa pimeys myös

Kun arki on taipuva itseään toistamaan löytäkää poikkeuksia
yhdessä hetkessä lausuttu kiitos voi kaikua kuukausia
kun olette hauraita, olette vahvoja, kallion kaltaisia
luottakaa itsenne elämän kyytiin ja nauttikaan matkasta.

-Samuli Putro-
 



Onnellista yhteiselämää M&T.  <3


keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Sosiaaliähky, yksinäisyysvajarit ja muita selityksiä.


Blogihiljaisuus.
Koska työelämä.
Ihmispaljous.
Hälinä.
Onks pakko puhuu jos ei taho.
Onks pakko kuunnella (sama syy kuin yllä).
Uusi rytmi.
Ylipäätään rytmi.
Opiskelu.

Perhevapaan mahdollistaman autuaallisen hiljaiselon ja eufoorisen erakoitumisen jälkeen tuntuu yllättävän haastavalta sopeutua työelämään ja sen mukanaan tuomiin, postauksen alussa listaamiini lieveilmiöihin. Ehkä eniten tuskaa tuottaa se, ettei omalle ajattelulle ja arjen vapaudelle ole niin paljon aikaa ja tilaa kuin tahtoisin ja mihin ehdin himamutsina tottua. Säntillinen päivärytmi sotii mun luonnollista boheemiutta vastaan ilkeällä tavalla, mutta siitäkin huolimatta yritän löytää uusia toimintatapoja elämää leppoistamaan -siinä määrin kun se tässä tilanteessa on mahdollista. Niinä iltoina kun en rysähdä nollat taulussa sänkyyn yhdeksältä illalla tai hosu kriittisimpien kotityökohteiden kimpussa, oon yrittänyt tartuttaa aivojeni teflonpinnotteeseen rippeitä kasvatustieteestä.

Mutta siis, päällisin puolin (ja oikeastaan pohjimmiltaankin) kaikki on hyvin!
Kersti on viihtynyt perhepäivähoitajalla, ja alkutahmeuden jälkeen myös varahoitopaikassa paremmin kuin hyvin. Aika ihanaa, kun hoitajalta tulee silloin tällöin kesken työpäivän kuvaviestejä tytön puuhista, leikeistä ja retkistä. Kerstille järjestyi tuosta-nuav-vaa kunnalliselta puolelta myös iltahoito kerran viikossa mun opintojen ajaksi, ja oon siitä ihan hurjan iloinen! Tiedän, että opintojen ujuttaminen tähän elämänvaiheeseen vaatii aikamoisia ponnisteluja ja verottaa vapaa-aikaa yöunista puhumattakaan, mutta toisaalta itseni tuntien tiedän myös sen, etten jaksa äheltää opintojen parissa siirtyessäni takaisin kokopäiväduuniin. Kasvatustieteen perusopintojen suoritus antaa jatkomahdollisuuden aineopintoihin, ja riittävään työkokemukseen yhdistettynä hakukelpoisuuden aikuispuolen opeopintoihin joskus hamassa tulevaisuudessa. Opiskelu avoimessa on ollut innostavaa. Saapa nähdä, jääkö tämä kurssi kohdallani ainoaksi suoritukseksi. Mutta hypätään nyt ensin ja katotaan sitte, sano Nykäsen Matti.

Just tässä ja nyt tällä hetkellä olo on kuin meidän pihan jo muodottomaksi sulaneella lumiukolla. Antaisin vaikka vasemman varpaan kynnen(palan) yhdestä yksinäisestä viikonlopusta. Tyydyn kuitenkin katkaisemaan mielessä rullaavan to do-listan tältä päivältä kumoamalla kupposen gölögiä semihiljaisuudessa. Heti tiskipöydän sliippauksen ja tämän postauksen julkaisemisen jälkeen.

Kiitos Villasukkavuosi-blogin Marjaanalle haasteesta, yritän vastailla siihen jossain sopivassa kohtaa! 

Mukavaa joulun odotusta!
Tip tap.



maanantai 12. syyskuuta 2016

Päivä patikoimassa



Kävin lauantaina nollaamassa aivokuoren alapuolisia vikakoodeja luonnon helmassa patikoiden Soinin (tai oikeastaan Ähtärin) Arpaisilla. Joka syksy järjestettävässä patikointitapahtumassa mulle on langennut peräpään valvojan vastuullinen osa, ja mikäpäs siinä! Helppoa olla porukan hitain, ja matka taittuu mukavasti aikaisemmin lintustamaan lähteneitä, pitkoksilta pudonneita retkeilijöitä syvemmälle suohon polokien suosta nostellen.

Arpaisten kämppä

Linja-autot starttasivat lauantai-aamuna Soinin keskustasta, ja kuljettivat intopiukeet patikoijat henkilökohtaisen reittivalinnan mukaan joko 14 km, 18 km tai 28 km päähän lähtöpaikalle, josta sai merkattua reittiä pitkin talsia kohti kirkonkylää. Suttuisesta säästä huolimatta lähtijöitä oli noin 250, mutta sen verran sulavasti tuollanen sakki erämaahan katoaa, että mistään massatapahtumasta ei ole kyse.

Lähdin pätkyttämään kauimmaiselta lähtöpaikalta sekalaisella ja ajoittain toisistaan pientä hajurakoa ottavalla sakilla, joka koostui naapuripariskunnasta, paikallisen metästysseuran edustajista ja vanhoista tutuista, joiden kanssa tavataan oikeastaan vain näissä merkeissä. 






 Matosuo.



Jäin aika-ajoin letkasta jälkeen kun pyllistelin kamerani kanssa rahkasammallikossa. Huikkasin edelläkävijöille kädellä merkiksi, että menkää vaan ja puheensorinan loitontuessa jäin puhaltelemaan, kuuntelemaan äänettömyyttä ja katselemaan suon yläpuolella leijuvaa satumaista usvaa. Ihan mieletöntä kun mikään ei surise, pörise tai kohise. Ilma oli täysin tyyni, joten edes tuulen huminaa ei kuulunut. 



Ensimmäiset kymmenen kilometriä taittui lenkkareilla kutakuinkin kuivin jaloin hiekkaharjuja ja kohtuullisen kuivaa metsänpohjaa tallaten, mutta ennen Sikosuon laitaa kulkevaa turvemössöosuutta vaihdoin suosiolla lenkkarit kumppareihin. Periaatteessa koko matkan olisi voinut rontostaa saappaissa, mutta tuollaisella matkalla jalkineiden painolla on aika suuri merkitys, joten vaihdoin vielä takaisin lenkkareihin märimmän pätkän jälkeen. 





Polun varrella pulleita puolukoita het ihammattomasti!!  
 Kuivempaa siivua...


Tapahtuman järjestäjät olivat kuskanneet reitin varrelle mehua ja pientä huikopalaa. Ennen viimeistä osuutta tarjolla oli hernekeittoa Kaihiharjun päheissä maisemissa, jonka jälkeen lähdettiin viimeiselle, seitsemän kilometrin osuudelle.

Yhteensä matkaan kului aikaa taukoineen kaikkineen noin seitsemän tuntia, joista kävelyn osuus oli ehkä  5,5 tuntia. Tapahtumassa ei ole ajanottoa, eli patikkaretkelle voi jokainen peruskuntoinen lähteä viettämään mukavaa syyspäivää ilman suorittamista ja kisafiilistä. 
Se ei ole matka mikä tappaa, vaan vauhti.

 Ja loppuun vielä infopläjäys (ja heikkolaatuisempia, puhelimen kameralla otettuja kuvia) niille, jotka innostuivat aiheesta:

Arpaisten kämppä

Arpaisten kämppä on Metsähallituksen ylläpitämä autiotupa, jonne voi kuka tahansa mennä koska vaan eräjormailemaan, saunomaan, tulistelemaan ja nauttimaan Suomen luonnosta. Reitti on koko matkalta merkattu niin hyvin, ettei eksymisen vaaraa ole, mutta matkaa voi taittaa myös pienemmissä pätkissä. Auton voi jättää esimerkiksi Pohjoiselle parkkipaikalle, josta on matkaa kämpälle 3,4 km (leveää helppokulkuista kumpuilevamaastoista polkua, jota pääsee kulkemaan lastenvaunujenkin kanssa) tai itäiselle parkkipaikalle, josta on vain puolen kilometrin kävelymatka. Matosuon natura-alueelle pääsee helpoiten Läskilammen (ja kuka näitä edustavia nimiä keksii) parkkipaikalta.


Huvila ja huussi.
Arpaisten kämppä

Kannattaa ehdottomasti poiketa polulta polulle sikälimikäli liikut jossain Soini-Ähtäri -akselilla, tai lähteä vaikka varta vasten tänne retkeilemään!



keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Nimisukat synttärisankarille


Aikaisemman postauksen Urho-sukkien jäädessä käyttäjälleen pieneksi, sain yksivuotissynttärilahjatilauksen (aikKKamala miten pitkä yhdyssana), nimellä varustetuista sukista. Urhosta on kasvanut vuodessa ihan kunnon äijä, joten hempeyshepeneet sikseen ja pienellä söpöstelyllä maustettua rouheutta tilalle.


Lankana harmaa/punainen seiskaveikka ja samanvahvuinen tummanharmaa lanka.

Puikot nro 3

Aloitus: 44 silmukkaa, 3 o 1 n, kymmenkunta kierrosta.
30 kierrosta sileää neuletta puikolla nro 3,5, viimeisellä kierroksella neljän silmukan kavennus (2 oikein yhteen) tasaisin välimatkoin, jäljelle jää 40 s. 

Nilkkaresori: 1 o (silmukan takareunasta neuloen) 1 n, 10 kierrosta

Kantalappu normaalisti, lavassa kavennukset siten, että puikoille jää 36 s.
Kärkeen leveä nauhakavennus.


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Sitä kutsutaan kannustinloukuksi

Mitä enemmän tekee töitä, sitä enemmän saa rahaa ja toisinpäin.  
Ojalan laskuopin mukaan näinhän se mennee. Hyvin laskettu, mutta laskeppa joku toinen! Huomasin nimittäin töihin palaamisesta johtuneen taloustilanteen muutoksen myötä ajautuneeni tietämättäni tilanteeseen, jota paremmissa piireissä kutsuvat kannustinloukuksi. Kivan kuuloisen sanan ovat keksineet, joka lyhyesti äidinkielellä äännettynä tarkoittaa: Työnteko on rahallisesti kannattamatonta.

Palasin siis äitiysloman ja puolen vuoden hoitovapaan jälkeen takaisin töihin, alkuperäisen suunnitelman mukaan osa-aikaisesti. Olen tottunut käyttämään rahaa säästeliäästi ja luovasti tiukempina aikoina, joten osa-aikatyön aloittamispäätöstä mietiskellessäni vaakakupissa painoi enemmän omat voimavarat, järkevä ajankäyttö sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, kuin käteen jäävä kahisevan kilisevän määrä.

Nyt kun työsoppari on kirjoitettu, Kelan päätökset tulleet ja ensimmäinen palkka kopsahtanut tilille, aloin huvikseni laskea, kuinka paljon "häviän" rahallisesti tällä valinnallani suhteessa siihen, että tekisin töitä täyspäiväisesti.

Tuloksena ihan pökerryttävän pieni summa:  

n.40 €!

Neljäkymmentä euroa! 

Pari hassua paperirahaa siitä hyvästä, että tekisin 11 tuntia pitempiä työviikkoja (yli 40 h kuukaudessa!!!) ja viettäisin saman verran vähemmän vapaa-aikaa.

Oota mä mietin...
Nouuuu thänks!

Soinin vaivaisakka kerää nykyisin 500–700 euroa vuodessa diakoniatyölle – ja toimii paikkakunnan ainoana nähtävyytenä.

Mahtaa kiinnostaa, mistä tämä erotus muodostuu:

Ansiotuloverotus:

Hain muutosverokorttia nykyisille tuloilleni ja veroprosentti putosi 5 yksikköä alaspäin. Käytännössä käteen jää 50 € enemmän jokaisesta tienatusta tonnista.

Joustava hoitoraha:

Saan Kelan maksamaa joustavaa hoitorahaa 162,19€/kk (miinus verot). Joustavaa hoitorahaa on mahdollista saada alle kolmevuotiaan lapsen vanhempi, joka tekee max. 30 h töitä viikossa.

Asumistuki:

Pienituloisena saan asumistukea (omistusasuntoon saa tukea kulujen, muttei tietystikään lainan lyhennysten osalta. Kuluina huomioidaan yhtiövastike, lämmitys, vesi ja asuntolainan korot).Täyttä palkkaa kiskoeassani en olisi oikeutettu asumistukeen.

Päivähoitomaksut:

Tämänhetkiset tulot eivät ylitä päivähoitomaksuille asetettua alinta tulorajaa,  joten hoitomaksuja ei peritä lainkaan. Perheen ainoana tienaajana, matalahkopalkkaisella alalla maksaisin kokoaikatyössäkin hoitomaksuja vain joitakin kymmeniä euroja, mutta nollat taulussa yllätti totaalisesti! 

- - - - -

Jos nyt jotain menetettävää pitää tästä systeemistä kaivaa, niin pienemmillä tuloilla eläkettä kertyy suhteessa vähemmän. Toisaalta nämä parin vuoden "vajarit" suhteuttuna lähes kymmenvuotiseen menneeseen ja likipitäen neljäänkymmeneen edessä olevaan työvuoteen, ovat vain rikkana rokassa. Lisäksi epäilen vahvasti koko eläkejärjestelmän olemassa oloa siinä vaiheessa kun se itselle tulee ajankohtaiseksi.

Päivähoitomaksupäätöksen 0,00€ lukemien kurkisteassa mainospostin seasta löytyneestä kirjekuoresta pyöräytin eteisessä kolmoisslutsit kahdella kierteellä ilman luistimia ja alkuverryttelyjä. 

Tekis mieli laittaa Kiitos-kortti sivistyskeskukseen lainaamalla kotipaikkakuntani vaivaisakan yläpuoliseen kylttiin kirjoitettua tekstiä: 
"Joka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle!"

Joskus sattuu hassuja asioita.
Vaikka semmosia, että itestä tulee sattumalta sosiaalipummi.

maanantai 8. elokuuta 2016

Elämä, jolta ei odota mitään



Viimeinen vapaapäivä kotiäitinä, enkä aio kysyä "Mihin se aika meni". 
Koska mä tiedän.

Yleensä ottaen pikkulapsiaikaa pidetään äärimmilleen kuluttavana ajanjaksona, jolloin ei jaksa mitään, ehdi mitään eikä siitä jälkikäteen muista mitään. Itestä tuntuu, että tuhansista töistä ja valvotuista öistä huolimatta tämä kotona vietetty puolitoistavuotinen ilman aikatauluja ja herätyskelloa on ollut mahottoman mukavaa, kiireetöntä ja rentouttavaa lepolomaa. Yksittäisiä päiviä tai pieniä hetkiä lukuunottamatta oon ollut pirteämpi ja energisempi kuin ikinä ennen aikuiselämäni aikana, ja oon miettinyt, mistä se johtuu. Varmasti osasyy huolettomuuteen on perusasetuksiltaan tyytyväinen ja hyvin nukkuva vauva, mutta on myös yksi juttu: Se onnellinen olotila, kun ei odota elämältä mitään! Ei seuraavaa viikonloppua, kesälomaa, joulua, tilipäivää tai lapsen suoraavaa, helpompaa kehitysvaihetta. Ei sitä, että sitten joskus, jossain toisaalla, jonkun muun kanssa ja muissa olosuhteissa, tämän hankalan vaiheen jälkeen, elämä on parempaa ja helpompaa. Siinä odotellessa saattaa jäädä huomaamatta, että parasta aikaa on PARASTA AIKAA! 

Tämä elämä tänään, nämä lapset ja tämä päiväuniajan autuaallinen yksinäisyys. TYKKÄÄN!

Sukat urhoolliselle Urholle

villasukat ristiäisiin, villasukat pojalle, ristiäislahja

Tässäpä nämä edellisessä postauksessa mainitut, kummipojalle kudotut Urho-sukat. 
Sukat on tosiaan tehty ja lahjaksi annettu jo viime syksynä, eivätkä enää taida mahtua Urskipojan pulleiksi kasvaneisiin kinttuihin!
 
Taltioin nämä kuitenkin tänne jemikseen postauksen muodossa. Mulla on käsittämätön kyky unohtaa lähes kaikki eteenpäin matkanneet, käsieni kautta asusteiksi valmistuneet lankarullat. Kyhäilen sukkia usein oman mielen mukaan tai jonkun toisen ohjetta tai ideaa muokkaamalla, kokeilen ja testaan. Puran melkein yhtä paljon kuin saan valmiiksi! Välttyäkseni tekemästä samoja virheitä kovin montaa kertaa, on kiva kun jonkinmoiset ohjeet ja kuvat löytyy tallennettuna, vaikka sitten täältä blogista. Tolkutonta jälkeenpäin muistella millä langalla ja silmukkamäärillä on mitäkin työtä tehnyt.

Lanka: Nalle vaaleansininen ja valkoinen
Puikot: 2,5 tai 3 
(juuri näin tässä käy, mä en muista! Nirkkoreunus ja nilkan resosi EHKÄ pienemmillä ja muut kolmosen puikoilla.)

Aloitus: 40 s.
kaksi kierrosta oikeaa sinisellä
kirjoneuletta 1 o sininen, 1 o valkoinen, kaksi kierrosta
n.20 kierrosta sileää neuletta valkoisella
kirjoneule (kuten edellä)
joustinneule nilkkaan 2 o, 2 n
reikäkerros nyörejä varten: 2 o yhteen, langankierto, 1 oikein kierros loppuun
edellisen kierroksen silmukat oikein
joustinneule 2 o, 2 n
kantapää, kavennukset ja lapa tavalliseen tapaan


Nyöri: ketjusilmukkaa, solmut molempiin päihin (vois tehdä myös tupsut)

Nimi silmukoita jäljitellen valmiin sukan varteen.

Vinkkivitonen: Nimi kannattaa suunnitella ensin, tsekata kuinka paljon se vie tilaa ja ottaa huomioon aloitussilmukoiden määrässä/langan paksuudessa jne. Siis jos haluaa nimen selkeesti vaan toiselle puolelle sukkaa, eikä kiertämään koko villasukan vartta.