maanantai 23. tammikuuta 2017

Joulukalenterisäärystimet ja parit raitasukat

räsymatot

Vielä yksi villasukkapostaus, tämän jälkeen lupaan vaihtaa aihetta. 
Kuvan sukat ja säärystimet ovat viime vuoden tuotantoa, mutta nyt vasta muistin kuvata ne.

Niina Laitinen sukat

Niina Laitinen sukat

Joulukalenterisäärystimet
 
Meillä Viivi ei juurikaan pidä villasukkia, mutta tilasi multa joku aika sitten säärystimet, jotka tein Niina Laitisen 2015 vuoden joulukalenterisukkien mallilla. 

Lanka: Tummanharmaa jämäkerä, vahvuus osimoilleen 7 Veljestä.
Seitsemän veljestä Raita
Puikot: nro 3


raitasukat, räsymattosukat, sukat nalle langasta

Raitasukat ristiinvahvistetulla kantapäällä

Lanka: Nalle taika + vaalea beige
Puikot: nro 3

Aloitus: 60 silmukkaa, resori *1 oikein takareunasta neuloen, 1 nurin*
Nilkan resorissa kavennus -4 silmukkaa = 56 s

Ristiinvahvistettu kantapää ohje: 

1. krs (oikea puoli) 1. silmukka neulomatta * 1 s o, nosta 1 s neulomatta (lanka työn takana)*, samalla tavalla kerros loppuun
2. krs. 1. s neulomatta, neulo loput silmukat nurin
3. krs 1. silmukka neulomatta * nosta 1 s neulomatta, 1s o* toista krs:n loppuun
4. krs 1.s neulomatta, neulo loput silmukat nurin
 
Ensimmäisellä kerroksella neulottu silmukka nostetaan aina neulomatta ja
kolmannella kerroksella nostettu silmukka vastaavasti neulotaan. 
  Parilliset kerroksen neulotaan aina nurin.
Toista näitä neljää kerrosta koko kantapäässä.


raitasukat, villasukat ohje

Kahden raitalangan räsymattosukat

Lanka: Seitsemän veljestä tummanharmaa (kantapää/kärki) ja Raita (harmaa-keltainen ja harmaa-"violetti", sama kuin joulukalenterisäärystimissä)
Puikot: nro 3

Aloitus: 52 silmukkaa
Joustinneule *3 oikein, 1 nurin* varressa ja jalkapöydän päällä.  



Iiks, nyt unille! 
Mukavaa viikon jatkoa!



 


maanantai 16. tammikuuta 2017

Vuoden ekat villasukat


Välttelin viikonloppuna tehokkaasti koulohommia ja kotitöitä, ja intensiivisen sohvalla notkumisen tuloksena sain valmiiksi nämä vuodenvaihteessa aloitetut kirjoneulesukat. Kuvion nappasin Sweet Things-blogissa esitellyistä Adventtisukista.

Lanka: Harmaa Seiskaveikka, Mustanharmaa jämäkerä (ehkä) Nordia Ville
Puikot: nro 3, kirjoneuleessa nro 3,5

Aloitus: 50 silmukkaa puikoilla nro 3
*1 oikein takareunasta neuloen, 1 nurin* 10 krs
Vaihto 3,5 puikkoihin, kaksi krs oikeaa, jonka jälkeen kirjoneuletta kaavion mukaan. 
Nilkkaresori samoin kuin alussa kolmosen puikoilla, 
jonka jälkeen kantapää ja sukan lapa tavalliseen tapaan.

sukat miehelle, adventtisukat

Kilistelen menemään yleensä peruspuikoilla, mutta nyt tein kirjoneuleosuuden puisilla (koivua? bambua? hammastikkua?) puikoilla ihan vain siitä syystä, etten löytänyt kuin kaksi kolmepuolosta metallipuikkoa (WANTED!!! Todennäköisesti kiinni jossain keskeneräisessä projektissa, mutten löytänyt sitäkään). Moitiskelen yleensä ottaen puupuikkojen keveyttä, taipuisuutta ja nihkeyttä, mutta kirjoneuleessa ne toimivat yllättävän hyvin! Niillä kutoen sain kuviosta tasaisemman ja löyhemmän, lopputulos näytti mielestäni suht siistiltä ilman viimeistelevää höyrytystäkin.

joulusukat


Mallikerta toistui viisi kertaa, eli langan paksuudesta ja sukan koosta riippuen kuvion voi sovittaa niin, että silmukoita on tasakymmenluku. Siinä ja tässä etten tee seuraavaksi kuusi kuviota sukan varteen. Nykyinen malli menettelee hätinä aikuisen nilkkamallisessa sukassa, mutta jos tekisin kuvion vähänkään ylemmäs pohkeeseen, lisäisin neuleeseen yhden kuvion lisää (yhteensä kuusi "salmiakkia"), ja kaventelisin silmukoita nilkkaa kohti. Päädyin tekemään tästä parista n. 35 koon sukat ja nakkasin ne tuonne lahjasukkakoriin venailemaan sopivaa kohdetta.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Pari pehmeää pakettia

Helöy, helöy ja rattoisaa tätä vuotta 
sinne eetterin ääreen! 

Täytyypäs korkata tämä vuosi käsityöaiheisella postauksella. Syksyn käsityösaaliilla ei paljon kylillä elvistellä, mutta parit sukat sentään sain aikaiseksi. Tyhjää parempi!


Niina Laitinen, joulusukat

joulusukat, Niina Laitinen

Nämä joulunpunaiset sukat tein lahjaksi ja kiitokseksi hyvästä hoidosta Kerstin hoitotädille.

Malli: Niin Laitisen So Sweet Socks
Lanka: Seitsemän veljestä 
Puikot: 3,0

Tykkään ihan älyttömästi tästä mallista, se on nopeatekoinen ja kuvion oppii äkkiä ulkoa. Tein Kerstin kummitädille viime jouluna tällaiset samanlaiset, mutta ohuemmat (ja eriväriset) sukat Nalle-langasta. Nyt kun viimeksi tavattiin, niin huomasin, että kummitädin sukat oli pohjasta vähän hiutuneet... paras palkka tekijälle, mieluisat ja pidetyt sukat! :D


junasukat ohje

junasukat ohje, merinovilla sukat

Toisen pehmeän paketin sai ystäväpariskunnan esikoinen, joka syntyi vähän ennen joulua. Tein sukat jo aiemmin syksyllä ja tumput valmistui parin koulutuspäivän luento-osuuksien aikana. 

Malli: Junasukat
Tumput samalla tyylillä, omalla sovelluksella
Lanka: DROPS Baby Merino
Puikot: 2,5

Junasukat on omien poikkitieteellisten tutkimusten valossa parhaaksi havaittu sukkamalli pienelle vauvalle. Oikeista paikoista puristavat, Stay up-henkiset sukat pysyvät het-iham-mahottoman-hyvin ohuimmissakin roikosäärissä! :D Kannattaa valita tarpeeksi pieni puikkokoko, silloin jäljestä tulee napakkaa eikä sukat lörvähdä käytössä.

Dropsin Baby Merino-lanka on tosi 100% merinovillaa, pehmeää ja kuti-kuti-kutittamatonta.


Junasukkien syntyyn liittyy ihana tositarina (suora lainaus täältä):

"Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana."

Nyt muuten vasta juolahti mieleen, että olisin voinut lisätä tuon tarinan sukkien mukana! Ehkä teen sen jälkitoimituksena, pienellä viiveellä! :)

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Tunnelmalliset häät ilman stressiä



hääkuva koirat, hääkuvat itse

 Kaikille päivä prinsessana ei ole lapsesta saakka tavoiteltu unelmien täyttymys.
Ei ainakaan rakastakin rakkaammalle, juhlienvieroksuja-seinäruusu-pikkusiskolleni, joka järjesti puolisonsa kanssa tunnelmalliset syyshäät -tai pikemminkin avioitumisen julkistamistilaisuuden (sekin kuulostaa liian hienolta) omalla, heille sopivalla tyylillään, asteen verran totuttua arkisemmin ja rennommin.



Juhlat tulivat kaikille (paitsi mulle) ihan täytenä yllätyksenä, sillä muutaman vuoden yhdessä elänyt pariskunta ei ollut edes kihloissa ennen avioitumista. :D Paikalle saapunut hääväki (morsiammen vanhemmat ja sisarukset perheineen ja koirineen) oli tulossa vain piipahtamaan rennoissa merkeissä meidän suvun kesäpaikkaan, vanhaan mummulaan. Mutsi-merkkinen monitoimikone oli lupautunut hänelle ominaiseen tapaansa hääräämään murua rinnan alle ja me muut, noh, lähinnä pölähdettiin paikalle.


Oiva Toikka

 Kukat kukkivat siellä missä niitä ei hoideta... Pelargoniat täydessä loistossaan lokakuussa!(?) Hauskasti sopii yhteen häälahjaksi antamieni Siirtolapuutarha-kupposten kanssa. 





Pukupakkoko? Häävieraat rennosti siviilikuteissa. Sillai kai, millai muuten.






Viiden tähden hääsviitti = sähkötön saunakamari.



Mä ehdotin siskolle, että otattaisivat edes kunnon hääkuvat ammattikuvaajalla, mutta ei kuulemma pysty kenenkään vieraan ihmisen kyylätessä näyttämään rennolta. :D Hah, senkin! Kaiken äheltämisen jälkeen saatiin kuitenkin jotain painokelpoista aikaiseksi. 




 Tehkää kevät lempeydestä käykää ulos kehräten
kaupunki on vaarin uni tervehtikää ryhti sen
 tuossa seisoo lapsuutenne polkee jalan syrjällä
lentoaikaa ilmapalloon ja näissä hetkissä 
vahvistakaa kakseutenne olkaa usein käsikkäin
salaisuutta jakakaa

Älkää unohtako toisianne
Älkää unohtako toisianne

Suoristakaa riitanne kohta on jo huomenna
valittuja lauseitaan voi käyttää tai suojella
hullaantukaa rakkaudesta, olkaa vaiti yhtäkkiä
sisämaasta rannikoille kosketus on puhetta
tästä alkaa elämänne vaarallisin kohtaus
rakkauttanne tukekaa

Älkää unohtako toisianne
Älkää unohtako toisianne

Kun äänenne sortuvat useista kohdista löytäkää korjattavaa
periksi antava säilyttää kasvonsa palkinnot kun jaetaan
jos aamua seutaava hetki on ilta niin tuhlaatte vuosia
oppikaa toisenne valoisaan aikaan ja oppikaa pimeys myös

Kun arki on taipuva itseään toistamaan löytäkää poikkeuksia
yhdessä hetkessä lausuttu kiitos voi kaikua kuukausia
kun olette hauraita, olette vahvoja, kallion kaltaisia
luottakaa itsenne elämän kyytiin ja nauttikaan matkasta.

-Samuli Putro-
 



Onnellista yhteiselämää M&T.  <3


keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Sosiaaliähky, yksinäisyysvajarit ja muita selityksiä.


Blogihiljaisuus.
Koska työelämä.
Ihmispaljous.
Hälinä.
Onks pakko puhuu jos ei taho.
Onks pakko kuunnella (sama syy kuin yllä).
Uusi rytmi.
Ylipäätään rytmi.
Opiskelu.

Perhevapaan mahdollistaman autuaallisen hiljaiselon ja eufoorisen erakoitumisen jälkeen tuntuu yllättävän haastavalta sopeutua työelämään ja sen mukanaan tuomiin, postauksen alussa listaamiini lieveilmiöihin. Ehkä eniten tuskaa tuottaa se, ettei omalle ajattelulle ja arjen vapaudelle ole niin paljon aikaa ja tilaa kuin tahtoisin ja mihin ehdin himamutsina tottua. Säntillinen päivärytmi sotii mun luonnollista boheemiutta vastaan ilkeällä tavalla, mutta siitäkin huolimatta yritän löytää uusia toimintatapoja elämää leppoistamaan -siinä määrin kun se tässä tilanteessa on mahdollista. Niinä iltoina kun en rysähdä nollat taulussa sänkyyn yhdeksältä illalla tai hosu kriittisimpien kotityökohteiden kimpussa, oon yrittänyt tartuttaa aivojeni teflonpinnotteeseen rippeitä kasvatustieteestä.

Mutta siis, päällisin puolin (ja oikeastaan pohjimmiltaankin) kaikki on hyvin!
Kersti on viihtynyt perhepäivähoitajalla, ja alkutahmeuden jälkeen myös varahoitopaikassa paremmin kuin hyvin. Aika ihanaa, kun hoitajalta tulee silloin tällöin kesken työpäivän kuvaviestejä tytön puuhista, leikeistä ja retkistä. Kerstille järjestyi tuosta-nuav-vaa kunnalliselta puolelta myös iltahoito kerran viikossa mun opintojen ajaksi, ja oon siitä ihan hurjan iloinen! Tiedän, että opintojen ujuttaminen tähän elämänvaiheeseen vaatii aikamoisia ponnisteluja ja verottaa vapaa-aikaa yöunista puhumattakaan, mutta toisaalta itseni tuntien tiedän myös sen, etten jaksa äheltää opintojen parissa siirtyessäni takaisin kokopäiväduuniin. Kasvatustieteen perusopintojen suoritus antaa jatkomahdollisuuden aineopintoihin, ja riittävään työkokemukseen yhdistettynä hakukelpoisuuden aikuispuolen opeopintoihin joskus hamassa tulevaisuudessa. Opiskelu avoimessa on ollut innostavaa. Saapa nähdä, jääkö tämä kurssi kohdallani ainoaksi suoritukseksi. Mutta hypätään nyt ensin ja katotaan sitte, sano Nykäsen Matti.

Just tässä ja nyt tällä hetkellä olo on kuin meidän pihan jo muodottomaksi sulaneella lumiukolla. Antaisin vaikka vasemman varpaan kynnen(palan) yhdestä yksinäisestä viikonlopusta. Tyydyn kuitenkin katkaisemaan mielessä rullaavan to do-listan tältä päivältä kumoamalla kupposen gölögiä semihiljaisuudessa. Heti tiskipöydän sliippauksen ja tämän postauksen julkaisemisen jälkeen.

Kiitos Villasukkavuosi-blogin Marjaanalle haasteesta, yritän vastailla siihen jossain sopivassa kohtaa! 

Mukavaa joulun odotusta!
Tip tap.



maanantai 12. syyskuuta 2016

Päivä patikoimassa



Kävin lauantaina nollaamassa aivokuoren alapuolisia vikakoodeja luonnon helmassa patikoiden Soinin (tai oikeastaan Ähtärin) Arpaisilla. Joka syksy järjestettävässä patikointitapahtumassa mulle on langennut peräpään valvojan vastuullinen osa, ja mikäpäs siinä! Helppoa olla porukan hitain, ja matka taittuu mukavasti aikaisemmin lintustamaan lähteneitä, pitkoksilta pudonneita retkeilijöitä syvemmälle suohon polokien suosta nostellen.

Arpaisten kämppä

Linja-autot starttasivat lauantai-aamuna Soinin keskustasta, ja kuljettivat intopiukeet patikoijat henkilökohtaisen reittivalinnan mukaan joko 14 km, 18 km tai 28 km päähän lähtöpaikalle, josta sai merkattua reittiä pitkin talsia kohti kirkonkylää. Suttuisesta säästä huolimatta lähtijöitä oli noin 250, mutta sen verran sulavasti tuollanen sakki erämaahan katoaa, että mistään massatapahtumasta ei ole kyse.

Lähdin pätkyttämään kauimmaiselta lähtöpaikalta sekalaisella ja ajoittain toisistaan pientä hajurakoa ottavalla sakilla, joka koostui naapuripariskunnasta, paikallisen metästysseuran edustajista ja vanhoista tutuista, joiden kanssa tavataan oikeastaan vain näissä merkeissä. 






 Matosuo.



Jäin aika-ajoin letkasta jälkeen kun pyllistelin kamerani kanssa rahkasammallikossa. Huikkasin edelläkävijöille kädellä merkiksi, että menkää vaan ja puheensorinan loitontuessa jäin puhaltelemaan, kuuntelemaan äänettömyyttä ja katselemaan suon yläpuolella leijuvaa satumaista usvaa. Ihan mieletöntä kun mikään ei surise, pörise tai kohise. Ilma oli täysin tyyni, joten edes tuulen huminaa ei kuulunut. 



Ensimmäiset kymmenen kilometriä taittui lenkkareilla kutakuinkin kuivin jaloin hiekkaharjuja ja kohtuullisen kuivaa metsänpohjaa tallaten, mutta ennen Sikosuon laitaa kulkevaa turvemössöosuutta vaihdoin suosiolla lenkkarit kumppareihin. Periaatteessa koko matkan olisi voinut rontostaa saappaissa, mutta tuollaisella matkalla jalkineiden painolla on aika suuri merkitys, joten vaihdoin vielä takaisin lenkkareihin märimmän pätkän jälkeen. 





Polun varrella pulleita puolukoita het ihammattomasti!!  
 Kuivempaa siivua...


Tapahtuman järjestäjät olivat kuskanneet reitin varrelle mehua ja pientä huikopalaa. Ennen viimeistä osuutta tarjolla oli hernekeittoa Kaihiharjun päheissä maisemissa, jonka jälkeen lähdettiin viimeiselle, seitsemän kilometrin osuudelle.

Yhteensä matkaan kului aikaa taukoineen kaikkineen noin seitsemän tuntia, joista kävelyn osuus oli ehkä  5,5 tuntia. Tapahtumassa ei ole ajanottoa, eli patikkaretkelle voi jokainen peruskuntoinen lähteä viettämään mukavaa syyspäivää ilman suorittamista ja kisafiilistä. 
Se ei ole matka mikä tappaa, vaan vauhti.

 Ja loppuun vielä infopläjäys (ja heikkolaatuisempia, puhelimen kameralla otettuja kuvia) niille, jotka innostuivat aiheesta:

Arpaisten kämppä

Arpaisten kämppä on Metsähallituksen ylläpitämä autiotupa, jonne voi kuka tahansa mennä koska vaan eräjormailemaan, saunomaan, tulistelemaan ja nauttimaan Suomen luonnosta. Reitti on koko matkalta merkattu niin hyvin, ettei eksymisen vaaraa ole, mutta matkaa voi taittaa myös pienemmissä pätkissä. Auton voi jättää esimerkiksi Pohjoiselle parkkipaikalle, josta on matkaa kämpälle 3,4 km (leveää helppokulkuista kumpuilevamaastoista polkua, jota pääsee kulkemaan lastenvaunujenkin kanssa) tai itäiselle parkkipaikalle, josta on vain puolen kilometrin kävelymatka. Matosuon natura-alueelle pääsee helpoiten Läskilammen (ja kuka näitä edustavia nimiä keksii) parkkipaikalta.


Huvila ja huussi.
Arpaisten kämppä

Kannattaa ehdottomasti poiketa polulta polulle sikälimikäli liikut jossain Soini-Ähtäri -akselilla, tai lähteä vaikka varta vasten tänne retkeilemään!